Tekeleiden suhteen on hyvin, hyvin hiljaista, sillä ranteen rasituskiintiö tulee töissä aivan täyteen. Ihan pikkuisen olen näperrellyt kuitenkin.

 th_asdf013.jpg  asdf019.jpg 

Ei, värisilmäni ei sentään ole sokeutunut vaikka siltä saattaa näyttää. Satunnaisten lankojen säkkiin on kertynyt äklönvärisiä akryylilankoja, jotka ovat omiaan epämääräiseen testailuun johon ei viitsi kunnollisia lankoja tuhlata. Pienestä asti olen ihmetellyt äidin ompelupakissa lojunutta suurta muovista litteää neulaa, vasta nyt tajusin sen olevan (ehkä?) neulakinnastekniikkaan tarkoitettu. 80-luvun käsityölehdissä olen tekniikkaan törmännyt kauan sitten, mutta nyt vasta sain kokeiltua. Yllättävän kivaa, vaikka kovin hidasta. En ihmettele, että neulonta on aikoinaan neulakintaat syrjäyttänyt. Jonkun pipon voisi neulalla ehkä tehdä paksusta langasta.

Sitten kurkistus ihan oikeaan neuletyöhön. Mulla on meneillään kirjoneuleiden uudelleentuleminen, kun hoksasin pari kikkaa joilla siitä saa siistimmän näköistä. Kirjoneule kuuluu niihin juttuihin joissa olen itseoppinut, joten muutama hyödyllinen seikka on jäänyt aiemmin huomaamatta. Tavallista ohuemmat puikot ovat tietenkin hyvät kirjoneuleeseen, ja langankireyteen löysin vihdoin itselleni sopivan tekniikan. Tärkeimpään juttuun törmäsin kuitenkin vasta hiljattain jossakin blogissa. Miksei mulle ole aiemmin kerrottu, että toinen lanka kannattaa aina pitää päällä ja toinen alla, jolloin alla olevasta väristä tulee dominoivampi ja kuvioista tasaisempia. Tällähän on ihan valtava vaikutus lopputulokseen! Aiemmin olen ottanut langan puikolle milloin alta, milloin päältä, ihan sieltä mistä se on helpommin tulossa, joten kuviotkin ovat olleet kovin epämääräisiä ja langat raivostuttavan solmussa. Tämä ahaa-elämys onkin aiheuttanut mitä suurimman inspiraation. Kun tämä ranne vain tokenisi tästä...

th_asdf007.jpg